Thord Lindberg on 10-vuotias kiekkojuniori, jonka haaveet ulottuvat aina NHL:ään asti. Thord innostui kokeilemaan jääkiekkoa 7-vuotiaana MJU-seurassa Merikarvialla. “No mä vaan halusin kokeilla sitä ja sitten mä vaan jatkoin sitä”, kertoo juniori.
Harrastuken alussa oli Thordin mielestä mukavinta pelkkä luisteleminen ja siinä kehittyminen. Nyt kun luistelutaitoa on karttunut, on itse pelaamisesta ja esimerkiksi kiekonhallinnasta tullut kaikkein mieluisinta. “Se kun saa peleissä pidellä kiekkoa, luistella ja vetää maaliin”, on hänen sanoin mukavinta.
Jääkiekko on joukkuelaji ja tärkeässä roolissa siinä ovat tietenkin joukkuekaverit. “Onhan ne aika tärkeitä, ethän sä voi pelata peliä yksin, että pitää olla apua siinä”, kertoo Thord joukkue kavereistaan. On olennaista, että joukkueessa on kivaa ja kaikki hyväksytään mukaan sellaisina kuin ovat. Merikarvian -09 syntyneiden joukkueessa pelaa myös tyttöjä, mikä on muiden pelaajien mielestä täysin tavallista ja tytöt pärjäävät siellä hyvin.
Treenit elämäntapana
“Vaativinta on varmaan se, että sun täytyy tsempata kavereita ja paljon myös itseään. Treenaaminen on myös omalla tavallaan vaativaa”, kertoo Thord.
Tämän ikäluokan juniorit harjoittelevat jo hurjia määriä. Thord kertoo, että hänellä on kaksi kertaa viikossa omat treenit, joissa on sekä hänen itsensä ikäisiä että vuoden tai kaksi vanhempia pelaajia. Tämän lisäksi Thord sanoo käyvänsä kaksi kertaa viikossa pikkusiskon harjoituksissa. “Mä käyn siellä auttamassa niitä pienempiä, kun oon vähän liian vanha sinne”, hän sanoo.
Merikarvian Jääurheilijoiden harjoitukset ovat hyvin monipuolisia. Niihin liittyy useimmiten luisteluharjoituksia, syöttö- sekä vetoharjoituksia ja tietenkin pelaamista joukkueena. Kerran kuukaudessa treenit vetää Ässien taitovalmentaja. Thordin mielestä parasta harjoituksissa on kaarreluistelu, sekä syöttö- että vetoharjoitukset. Hän tykkää myös pelaamisesta joukkueen kesken.
“Alunperin olin hyökkääjä, mutta sitten totesin, että se on liian raskasta mulle. Niin sitte ajattelin pelata pakkina. Parasta siinä on kun saa puolustaa omaa maalia”, kertoo oikeana puolustajana pelaava Thord.
Pukukopissa ei hiljaista hetkeä löydy
Pukukopissa on tunnelmaa oli sitten treenit tai peli. Varusteiden vaihto ei koskaan tapahdu hiljaisuudessa ja se kuuluu asiaan.”On siellä aika kova meteli. Jotkut vähä vilkkaammat kaverit puhuu vähän semmosta ja tämmöstä. Mutta on aina hyvä tunnelma”, naurahtaa Thord.
Varusteiden pukeminen ei tuota enää Thordin ikäisille ongelmia. Painava lätkäkassi on täynnä varusteita, joiden pukemiseen menee aina oma aikansa. “Mulla kestää vähän kauemmin kun olen vähän puheliaampi kuin muut, mutta se on helppoo ja nopeeta nykyään. Saan kiristettyä luistimet itse, mutta kypärässä tarvin vähän apua”, Thord kertoo.
Vapaa-aikaa ei junioreille hirveästi jää. Neljä kertaa viikossa treeneissä ei jätä arki-illoista kuin perjantain vapaaksi jääkiekosta. Unohtamatta pelejä viikonloppuisin, joita on miltei jokainen viikonloppu. Vapaa-aikana Thord kertoo tekevänsä sitä, mikä häntä huvittaa. Hän käy paljon metsästämässä ja viettää aikaa ulkona. Vapaapäivinä harvoin tulee tehtyä mitään harrastukseen liittyvää, ainakaan kauden aikana.
Pitkät pelireissut eivät junnuja hetkauta
MJU:n pelit pelataan suurimmaksi osaksi Satakunnassa sekä Varsinais-Suomessa, Ahvenanmaallekin on pelireissu tehty. Lisäksi he pelaavat ystävyysotteluita Pohjanmaan seurojen kanssa. Reissut peleihin ovat siis pitkästyttäviä ja raskaita, tai niin ainakin luulisi. Yllättäen vipinää ja energiaa löytyy myös bussimatkoista. “Bussin takana me painitaan kavereiden kanssa ja ryömitään penkkien alta ja sitte joku joutuu aina joukkueen johtajan viereen istuun”, naurahtaa Thord. Eli tylsää heillä ei varmasti tule.
Pitkät ajomatkat eivät jää pelkästään pelireissuihin. Thordilla tulee matkaa treeneihin suurinpiirtein 40 km yhteen suuntaan, neljä kertaa viikossa. Tämä vaatii vanhemmilta jo suuren panostuksen. Arki Thordilla piirtyy muutenkin pitkälti jääkiekon ehdoilla, läksyt on tehtävä nopeasti heti koulun jälkeen, koska treenien jälkeen ei enää jaksa. Ruoka maistuu, pelit kuluttavat energiaa ja välillä tuntuu, ettei mikään määrä ruokaa riitä. Uni on myös tärkeä osa pelaajan kehitystä, ohjelmassa tulee olla riittävä määrä lepoa. Jääkiekko on siis kokonaisvaltainen harrastus, joka vaatii paljon mutta antaa vieläkin enemmän.
Teksti ja kuvat: Roope Palmu