Pohitullin palloiluhallin ovet aukeavat aurinkoisena iltapäivänä Uudessakaupungissa, kun koripallon miesten SM-sarjassa eli Korisliigassa pelaavan Uudenkaupungin Korihaiden pelaajat saapuvat harjoituksiin. Korihaiden päävalmentajana toimiva Jarno Nikula istuskelee katsomon penkillä ja odottaa pukukopista pikkuhiljaa saapuvia pelaajia. Pelaajia on paikalla vain kuusi joukkueen yhdeksästä pelaajasta, koska joukkueen kolme ulkomaalaisvahvistusta on vielä viranomaissuositusten mukaisesti karanteenissa tultuaan Yhdysvalloista. 

Alkulämmittely käynnistää harjoitukset

Kello on neljä. Päävalmentaja Nikula kokoaa joukkueen rinkiin ja kertoo päivän harjoitusten ohjelman. Harjoitukset aloitetaan aina alkulämmittelyllä, joka on tällä kertaa heittokilpailu. Heittokilpailussa parit heittävät tietyn määrän heittoja koriin ja sen jälkeen vaihtavat koria. Voittaja on se pari, joka on käynyt ensimmäisenä läpi kaikki hallin korit. Hävinneet parit joutuvat rangaistukseksi punnertamaan. Voiton halu näkyy jo lämmittelyn aikana. Kukaan ei halua hävitä ja joutua punnertamaan, mutta silti ryhmien välillä käydään vitsailua ja Nikula huutelee myös pelaajien suoritusten väliin pientä vitsiä. 

– Oletko joku “Shaq”? kyselee Nikula pelaajalta ohi heitetyn heiton jälkeen. “Shaqilla” Nikula viittaa koripallolegenda Shaquille O’Nealiin, joka urallaan tunnettiin huonona heittäjänä.

Alkulämmittelyn jälkeen vuorossa on aktiivinen venyttely, jonka pitää Jyväskylästä Uuteenkaupunkiin muuttanut liikuntatieteiden maisteri Samuli Oja.

“Helpon näköistä.”

Lyhyen juomatauon jälkeen vuorossa on varsinaiset harjoitteet. Kolmen hengen ryhmissä pelaajat juoksevat kolme kertaa kentän päädystä päätyyn tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Kentän päädyissä heitetään kori. Joukkueen kapteeni ja kolme kautta Korihaissa pelannut Miikka Marttinen näyttää mallia yhdessä Tommi Lehtosen ja Aamos Nikulan kanssa. Esimerkkisuoritus onnistuu.

– Helpon näköistä. Muutetaan niin, että heitätte kahdeksan koria putkeen. Jos heitto menee ohi, niin harjoitus lähtee alusta, Nikula päättää.

Uusien sääntöjen jälkeen ensimmäinen ryhmä onnistuu heittämään kolme koria peräkkäin, mutta sitten tapahtuu ohiheitto ja Nikula riemuitsee.

– Jes! Ohiheitto ja nolla koria! huutaa Nikula.

Muut pelaajat naurahtavat Nikulan huudahdusta.

Vihdoinkin pelataan

Seuraavaksi on harjoitusten pääharjoitteen vuoro eli kolme vastaan kolme -peli. Nikula kertoo muutaman säännön pelaajille, jonka jälkeen pelataan. Pelitempo on kovaa. Hyökkäyksessä pelaajat juoksevat nopeasti kentän toiselle puoliskolle ja rakentavat korinteko mahdollisuuksia ennen kuin puolustus ehtii organisoitua. Puolustuksessa pelaajat pysyttelevät matalassa asennossa, polvet koukussa ja takapuoli alhaalla, liikkuakseen nopeammin hyökkääjän edessä. Pelaajat käyttävät puolustuksessa myös paljon ääntä varoittaakseen ja neuvoakseen joukkuekavereitaan. Äänenkäyttö onkin yksi tärkeimmistä puolustuksen säännöistä koripallossa. Joukkueen vanhimman pelaajan Atte Pertun ääni kaikuukin äänekkäimmin Pohitullin seinissä.  

– Apuasemassa! Otan pallollisen pelaajan! Vaihda laitapelaajaan! neuvoo Perttu joukkuekavereitaan puolustuksessa.

Samalla Nikula antaa palautetta yhdelle joukkueen nuorimmista pelaajista, joka ei puhunut puolustaessaan.

– Sinä olet ihan hyödytön puolustuksessa, jos et avaa suutasi. Jos häviät tilanteen, käytä ääntä, niin kaveri tulee sinua auttamaan, Nikula neuvoo.

Yksi kolme vastaan kolme -peli kestää tässä harjoituksessa niin kauan, kunnes jompikumpi joukkue saa ensimmäisenä kasaan viisi koria.

– Poikki! Lyhyt juomatauko ja jatketaan peliä! Nikula ohjeistaa yhden pelatun pelin jälkeen.

– Hyvältä näyttää tekeminen!

Hyvä joukkuehenki on tärkeää

Kun sarjakausi ei ole vielä alkanut, Korihait suorittaa kovalla intensiteetillä perusharjoitteita, kuten heittämistä ja puolustamista, jotta pelaajat olisivat hyvässä fyysisessä kunnossa kauden alkaessa. Taktinen harjoittelu, esimerkiksi pelikuvioiden läpikäynti, ei ole vielä tässä vaiheessa syksyä olennaista. Vaikka meno onkin kovaa ja Nikula ohjeistaa välillä kovaäänisesti pelaajia, niin treeneistä välittyy hyvä henki joukkueen kesken. Pelaajat kannustavat ja neuvovat toisiaan ja hymy näkyy jokaisen pelaajan kasvoilla.

– Minulle on tärkeää, että joukkueissa, joissa valmennan, on hyvä joukkuehenki, Nikula kertoo ajatusmaailmastaan.

Pelkästään yhden harjoituksen nähneenä voin sanoa, että tämän kauden Korihaissa vallitsee hyvä joukkuehenki.

”Yksi, kaksi, kolme: Korihait!”

Harjoitukset lähestyvät loppuaan, joten Nikula pistää pelin poikki. Vuorossa on lyhyt loppuverryttely, jossa juostaan jonossa kentän kulmasta ristikkäiseen kulmaan kolme kertaa.

– Kaikki likoon vielä, Nikula kannustaa jo selvästi väsyneitä pelaajia.

Nikula lyö käsiään yhteen ja kokoaa joukkueen rinkiin. Nikula antaa harjoituksista yhteisen palautteen. Palautteen jälkeen pelaajat laittavat kätensä ringin keskellä yhteen ja tapahtuu rituaali, jota varmasti jokainen urheilujoukkue käyttää harjoitusten tai pelin päättymisen yhteydessä, eli loppuhuuto.

– Korihait kolmannella. Yksi, kaksi, kolme: Korihait!

Infolaatikko Uudenkaupungin Korihait

Kaksi jäädytettyä pelipaitaa ja kolme mestaruusviiriä Pohitullin katon rajassa kielivät Korihaiden pitkästä ja menestyksekkäästä historiasta. Kaksi Suomen Cupin mestaruutta seura voitti 1986 ja 1988 ja Suomen mestaruuden 1990. Seuran nimenä mestaruuksien aikana oli Uudenkaupungin Urheilijat. UU hakeutui konkurssiin 1994, minkä jälkeen Korihait peri UU:n paikan SM-sarjassa. 2000-luvulla Korihait on jäänyt Korisliigan viimeisimpien joukkueiden joukkoon pudoten kahdesti myös sarjatasoa alemmaksi I-divisioonaan yhteensä kolmeksi kaudeksi. Lokakuun puolessa välissä alkava Korisliiga-kausi on Korihaille peräti 37. kausi SM-tasolla.

Teksti ja kuvat: Eero Siivonen

Thord Lindberg on 10-vuotias kiekkojuniori, jonka haaveet ulottuvat aina NHL:ään asti. Thord innostui kokeilemaan jääkiekkoa 7-vuotiaana MJU-seurassa Merikarvialla. “No mä vaan halusin kokeilla sitä ja sitten mä vaan jatkoin sitä”, kertoo juniori. 

Harrastuken alussa oli Thordin mielestä mukavinta pelkkä luisteleminen ja siinä kehittyminen. Nyt kun luistelutaitoa on karttunut, on itse pelaamisesta ja esimerkiksi kiekonhallinnasta tullut kaikkein mieluisinta. “Se kun saa peleissä pidellä kiekkoa, luistella ja vetää maaliin”, on hänen sanoin mukavinta. 

Jääkiekko on joukkuelaji ja tärkeässä roolissa siinä ovat tietenkin joukkuekaverit. “Onhan ne aika tärkeitä, ethän sä voi pelata peliä yksin, että pitää olla apua siinä”, kertoo Thord joukkue kavereistaan. On olennaista, että joukkueessa on kivaa ja kaikki hyväksytään mukaan sellaisina kuin ovat. Merikarvian -09 syntyneiden joukkueessa pelaa myös tyttöjä, mikä on muiden pelaajien mielestä täysin tavallista ja tytöt pärjäävät siellä hyvin.

Treenit elämäntapana 

“Vaativinta on varmaan se, että sun täytyy tsempata kavereita ja paljon myös itseään. Treenaaminen on myös omalla tavallaan vaativaa”, kertoo Thord.

Tämän ikäluokan juniorit harjoittelevat jo hurjia määriä. Thord kertoo, että hänellä on kaksi kertaa viikossa omat treenit, joissa on sekä hänen itsensä ikäisiä että vuoden tai kaksi vanhempia pelaajia. Tämän lisäksi Thord sanoo käyvänsä kaksi kertaa viikossa pikkusiskon harjoituksissa. “Mä käyn siellä auttamassa niitä pienempiä, kun oon vähän liian vanha sinne”, hän sanoo.

Merikarvian Jääurheilijoiden harjoitukset ovat hyvin monipuolisia. Niihin liittyy useimmiten luisteluharjoituksia, syöttö- sekä vetoharjoituksia ja tietenkin pelaamista joukkueena. Kerran kuukaudessa treenit vetää Ässien taitovalmentaja. Thordin mielestä parasta harjoituksissa on kaarreluistelu, sekä syöttö- että vetoharjoitukset. Hän tykkää myös pelaamisesta joukkueen kesken. 

“Alunperin olin hyökkääjä, mutta sitten totesin, että se on liian raskasta mulle. Niin sitte ajattelin pelata pakkina. Parasta siinä on kun saa puolustaa omaa maalia”, kertoo oikeana puolustajana pelaava Thord.

Pukukopissa ei hiljaista hetkeä löydy

Pukukopissa on tunnelmaa oli sitten treenit tai peli. Varusteiden vaihto ei koskaan tapahdu hiljaisuudessa ja se kuuluu asiaan.”On siellä aika kova meteli. Jotkut vähä vilkkaammat kaverit puhuu vähän semmosta ja tämmöstä. Mutta on aina hyvä tunnelma”, naurahtaa Thord.

Varusteiden pukeminen ei tuota enää Thordin ikäisille ongelmia. Painava lätkäkassi on täynnä varusteita, joiden pukemiseen menee aina oma aikansa. “Mulla kestää vähän kauemmin kun olen vähän puheliaampi kuin muut, mutta se on helppoo ja nopeeta nykyään. Saan kiristettyä luistimet itse, mutta kypärässä tarvin vähän apua”, Thord kertoo.

Vapaa-aikaa ei junioreille hirveästi jää. Neljä kertaa viikossa treeneissä ei jätä arki-illoista kuin perjantain vapaaksi jääkiekosta. Unohtamatta pelejä viikonloppuisin, joita on miltei jokainen viikonloppu. Vapaa-aikana Thord kertoo tekevänsä sitä, mikä häntä huvittaa. Hän käy paljon metsästämässä ja viettää aikaa ulkona. Vapaapäivinä harvoin tulee tehtyä mitään harrastukseen liittyvää, ainakaan kauden aikana.

Pitkät pelireissut eivät junnuja hetkauta  

MJU:n pelit pelataan suurimmaksi osaksi Satakunnassa sekä Varsinais-Suomessa, Ahvenanmaallekin on pelireissu tehty. Lisäksi he pelaavat ystävyysotteluita Pohjanmaan seurojen kanssa. Reissut peleihin ovat siis pitkästyttäviä ja raskaita, tai niin ainakin luulisi. Yllättäen vipinää ja energiaa löytyy myös bussimatkoista. “Bussin takana me painitaan kavereiden kanssa ja ryömitään penkkien alta ja sitte joku joutuu aina joukkueen johtajan viereen istuun”, naurahtaa Thord. Eli tylsää heillä ei varmasti tule.

Pitkät ajomatkat eivät jää pelkästään pelireissuihin. Thordilla tulee matkaa treeneihin suurinpiirtein 40 km yhteen suuntaan, neljä kertaa viikossa. Tämä vaatii vanhemmilta jo suuren panostuksen. Arki Thordilla piirtyy muutenkin pitkälti jääkiekon ehdoilla, läksyt on tehtävä nopeasti heti koulun jälkeen, koska treenien jälkeen ei enää jaksa. Ruoka maistuu, pelit kuluttavat energiaa ja välillä tuntuu, ettei mikään määrä ruokaa riitä. Uni on myös tärkeä osa pelaajan kehitystä, ohjelmassa tulee olla riittävä määrä lepoa. Jääkiekko on siis kokonaisvaltainen harrastus, joka vaatii paljon mutta antaa vieläkin enemmän.

Teksti ja kuvat: Roope Palmu