Pohitullin palloiluhallin ovet aukeavat aurinkoisena iltapäivänä Uudessakaupungissa, kun koripallon miesten SM-sarjassa eli Korisliigassa pelaavan Uudenkaupungin Korihaiden pelaajat saapuvat harjoituksiin. Korihaiden päävalmentajana toimiva Jarno Nikula istuskelee katsomon penkillä ja odottaa pukukopista pikkuhiljaa saapuvia pelaajia. Pelaajia on paikalla vain kuusi joukkueen yhdeksästä pelaajasta, koska joukkueen kolme ulkomaalaisvahvistusta on vielä viranomaissuositusten mukaisesti karanteenissa tultuaan Yhdysvalloista. 

Alkulämmittely käynnistää harjoitukset

Kello on neljä. Päävalmentaja Nikula kokoaa joukkueen rinkiin ja kertoo päivän harjoitusten ohjelman. Harjoitukset aloitetaan aina alkulämmittelyllä, joka on tällä kertaa heittokilpailu. Heittokilpailussa parit heittävät tietyn määrän heittoja koriin ja sen jälkeen vaihtavat koria. Voittaja on se pari, joka on käynyt ensimmäisenä läpi kaikki hallin korit. Hävinneet parit joutuvat rangaistukseksi punnertamaan. Voiton halu näkyy jo lämmittelyn aikana. Kukaan ei halua hävitä ja joutua punnertamaan, mutta silti ryhmien välillä käydään vitsailua ja Nikula huutelee myös pelaajien suoritusten väliin pientä vitsiä. 

– Oletko joku “Shaq”? kyselee Nikula pelaajalta ohi heitetyn heiton jälkeen. “Shaqilla” Nikula viittaa koripallolegenda Shaquille O’Nealiin, joka urallaan tunnettiin huonona heittäjänä.

Alkulämmittelyn jälkeen vuorossa on aktiivinen venyttely, jonka pitää Jyväskylästä Uuteenkaupunkiin muuttanut liikuntatieteiden maisteri Samuli Oja.

“Helpon näköistä.”

Lyhyen juomatauon jälkeen vuorossa on varsinaiset harjoitteet. Kolmen hengen ryhmissä pelaajat juoksevat kolme kertaa kentän päädystä päätyyn tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Kentän päädyissä heitetään kori. Joukkueen kapteeni ja kolme kautta Korihaissa pelannut Miikka Marttinen näyttää mallia yhdessä Tommi Lehtosen ja Aamos Nikulan kanssa. Esimerkkisuoritus onnistuu.

– Helpon näköistä. Muutetaan niin, että heitätte kahdeksan koria putkeen. Jos heitto menee ohi, niin harjoitus lähtee alusta, Nikula päättää.

Uusien sääntöjen jälkeen ensimmäinen ryhmä onnistuu heittämään kolme koria peräkkäin, mutta sitten tapahtuu ohiheitto ja Nikula riemuitsee.

– Jes! Ohiheitto ja nolla koria! huutaa Nikula.

Muut pelaajat naurahtavat Nikulan huudahdusta.

Vihdoinkin pelataan

Seuraavaksi on harjoitusten pääharjoitteen vuoro eli kolme vastaan kolme -peli. Nikula kertoo muutaman säännön pelaajille, jonka jälkeen pelataan. Pelitempo on kovaa. Hyökkäyksessä pelaajat juoksevat nopeasti kentän toiselle puoliskolle ja rakentavat korinteko mahdollisuuksia ennen kuin puolustus ehtii organisoitua. Puolustuksessa pelaajat pysyttelevät matalassa asennossa, polvet koukussa ja takapuoli alhaalla, liikkuakseen nopeammin hyökkääjän edessä. Pelaajat käyttävät puolustuksessa myös paljon ääntä varoittaakseen ja neuvoakseen joukkuekavereitaan. Äänenkäyttö onkin yksi tärkeimmistä puolustuksen säännöistä koripallossa. Joukkueen vanhimman pelaajan Atte Pertun ääni kaikuukin äänekkäimmin Pohitullin seinissä.  

– Apuasemassa! Otan pallollisen pelaajan! Vaihda laitapelaajaan! neuvoo Perttu joukkuekavereitaan puolustuksessa.

Samalla Nikula antaa palautetta yhdelle joukkueen nuorimmista pelaajista, joka ei puhunut puolustaessaan.

– Sinä olet ihan hyödytön puolustuksessa, jos et avaa suutasi. Jos häviät tilanteen, käytä ääntä, niin kaveri tulee sinua auttamaan, Nikula neuvoo.

Yksi kolme vastaan kolme -peli kestää tässä harjoituksessa niin kauan, kunnes jompikumpi joukkue saa ensimmäisenä kasaan viisi koria.

– Poikki! Lyhyt juomatauko ja jatketaan peliä! Nikula ohjeistaa yhden pelatun pelin jälkeen.

– Hyvältä näyttää tekeminen!

Hyvä joukkuehenki on tärkeää

Kun sarjakausi ei ole vielä alkanut, Korihait suorittaa kovalla intensiteetillä perusharjoitteita, kuten heittämistä ja puolustamista, jotta pelaajat olisivat hyvässä fyysisessä kunnossa kauden alkaessa. Taktinen harjoittelu, esimerkiksi pelikuvioiden läpikäynti, ei ole vielä tässä vaiheessa syksyä olennaista. Vaikka meno onkin kovaa ja Nikula ohjeistaa välillä kovaäänisesti pelaajia, niin treeneistä välittyy hyvä henki joukkueen kesken. Pelaajat kannustavat ja neuvovat toisiaan ja hymy näkyy jokaisen pelaajan kasvoilla.

– Minulle on tärkeää, että joukkueissa, joissa valmennan, on hyvä joukkuehenki, Nikula kertoo ajatusmaailmastaan.

Pelkästään yhden harjoituksen nähneenä voin sanoa, että tämän kauden Korihaissa vallitsee hyvä joukkuehenki.

”Yksi, kaksi, kolme: Korihait!”

Harjoitukset lähestyvät loppuaan, joten Nikula pistää pelin poikki. Vuorossa on lyhyt loppuverryttely, jossa juostaan jonossa kentän kulmasta ristikkäiseen kulmaan kolme kertaa.

– Kaikki likoon vielä, Nikula kannustaa jo selvästi väsyneitä pelaajia.

Nikula lyö käsiään yhteen ja kokoaa joukkueen rinkiin. Nikula antaa harjoituksista yhteisen palautteen. Palautteen jälkeen pelaajat laittavat kätensä ringin keskellä yhteen ja tapahtuu rituaali, jota varmasti jokainen urheilujoukkue käyttää harjoitusten tai pelin päättymisen yhteydessä, eli loppuhuuto.

– Korihait kolmannella. Yksi, kaksi, kolme: Korihait!

Infolaatikko Uudenkaupungin Korihait

Kaksi jäädytettyä pelipaitaa ja kolme mestaruusviiriä Pohitullin katon rajassa kielivät Korihaiden pitkästä ja menestyksekkäästä historiasta. Kaksi Suomen Cupin mestaruutta seura voitti 1986 ja 1988 ja Suomen mestaruuden 1990. Seuran nimenä mestaruuksien aikana oli Uudenkaupungin Urheilijat. UU hakeutui konkurssiin 1994, minkä jälkeen Korihait peri UU:n paikan SM-sarjassa. 2000-luvulla Korihait on jäänyt Korisliigan viimeisimpien joukkueiden joukkoon pudoten kahdesti myös sarjatasoa alemmaksi I-divisioonaan yhteensä kolmeksi kaudeksi. Lokakuun puolessa välissä alkava Korisliiga-kausi on Korihaille peräti 37. kausi SM-tasolla.

Teksti ja kuvat: Eero Siivonen

Billnäsissä aloitettiin rautaruukki toiminta 1600-luvun puolivälissä  

Billnäsin rautaruukki perustettiin vuonna 1641, kun Suomen vuorimestari Carl Billstenille oli myönnetty perustamislupa. Toiminta aloitettiin Lohjan Ojamosta löytyneen malmiesiintymän varaan, minkä laatu todettiinkin heikoksi, joten malmin kuljetus alkoi melko pian Ruotsista. 

Paikaksi valittiin Mustionjoen toiseksi alimman kosken kohta, missä oli valmiiksi 6 metriä korkea kallioköngäs (ei siis tarvinnut tehdä suuria patorakennelmia)  ja paljon metsää ympärillä (polttopuu ja hiilen valmistuksen raaka-aine olivat vieressä).

Kulkuyhteyksiä tuki ruukin lävistänyt Suuri Rantatie (nykyinen Kuninkaantie). Raudan ja malmin kuljetus tapahtui lähellä sijainneen Pohjanpitäjänlahden satamapaikan, Skurun kautta. 

1700-luvulla käytiin selviytymistaistelua ja tehtiin uutta nousua 

Isonvihan ja sen miehityksien aikaa elettiin 1700-1721 ja se toi raskaat ajat Suomen nuorelle teollisuudelle. Ruukit vain seisoivat ja rappeutuivat. Venäläiset ryöstivät ruukkien irtaimiston. Rutto tappoi ruukkilaisia. 

Uuteen nousuun lähdettiin, kun Hising (aateloituna Hisinger) suku osti  Billnäsin, Fagervikin ja Skogbyn ruukit vuonna 1723. 

Tuotannon laskua ja kasvua 1800-luvun aikana 

Malmi kuljetettiin Billnäsiin 1800-luvun alkuun saakka Ruotsista. Vuosisadan alussa koko vanhan rautaruukin tulevaisuus oli uhattuna. Billnäsin vanha tuotantomenetelmä ei kyennyt kilpailemaan suurten eurooppalaisten ja amerikkalaisten tehtaiden kanssa.  

Ruukin päätuotteen, eli kankiraudan tuotanto kasvoi ruukin uudistuksien ansiosta, 1850-luvun tienoilla. Myös mm. nauloja, kirveitä, lapiota ja hevosenkenkiä taottiin. Koska kotimainen myynti oli vähäisempää, niin tuotteet myytiin pääasiassa Tallinnaan, muihin Suomenlahden etelärannan kaupunkeihin ja Pietariin. 

Fridolf Leopold johdatti Billnäsin ruukin tuotannon kasvuun uudistuksilla 

Uusille urille alueen saattoi F.L. Hisinger, kun hänestä tuli uusi Billnäsin ruukin omistaja vuonna 1883. Hän rakensi vanhojen pajojen tilalle uudistetun teollisuuslaitoksen. Uudistetuilla menetelmillä laitoksessa valmistettiin massatuotantona mm. ovenkahvoja, kirveitä (1890-luvulla oli 40 eri mallia), vasaroita ja hakkuja. Laadukkaat tuotteet saavuttivat hyvän maineen ja valmistusmäärien kasvu oli tasaista. Yksi suurempia uuden tuotannon nostajia oli Venäjän armeijan suuret työkalu tilaukset. Ruukin huippu vuotena 1915 työntekijöitä oli 1072.

Konttorikalusteiden valmistuksella siirryttiin 1900-luvulle 

Billnäsin konttorihuonekaluina tunnettujen kalusteiden valmistus alkoi vuonna 1909 ja sitä riitti aina 1950 -luvulle. 

Vientiyhteydet katkesivat itään ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja päämarkkina-alueeksi tuli kotimaa. Billnäs liitettiin osaksi Fiskars yhtiötä ja mm. työkalujen valmistus jatkui vanhoissa tehdashalleissa. 

Teollinen toiminta ehtyi 1980 -luvun puolivälissä, kun vanhan rautaruukin rakennukset eivät enää soveltuneet kehittyneen teollisuuden käyttöön. Mainitusta syystä vuonna 1983 Pohjan kunta perusti Kiinteistö Oy Pohjan Ruukkiteollisuus nimisen yhtiön, minkä tehtävänä oli tehtaan toiminnan ehtymisen jälkeen upean ruukkimiljöön säilyttäminen ja kehittäminen. Yhtiö osti valtion tuen turvin Billnäsistä noin 60 rakennusta. Historiallisesti arvokkaan ruukkimiljöön säilyttäminen ja kunnan monipuolisen elinkeinoelämän kehittäminen olivat yhtiön tärkeimmät tehtävät. Jatkuvien taloudellisten ongelmien kanssa yhtiö on pyrkinyt hoitamaan mainittuja tehtäviään ja toiminta jatkuu edelleen. 

Ruukin alueella ja rakennuksissa tarjoillaan 2000-luvulla “ruukki komediaa”, tehdään töitä ja lenkkeillään 

Nykyään vanhan ruukin rakennuksissa toimii mm. hotelli, kahvila ja ravintola. Ympäristöstä ja läheltä löytyy myös mm. rakennusapteekki, kirpputori ja varaosapankki. Lisäksi Billnäs faneille löytyy myös museovoimalaitos, huonekalu putiikki ja mahdollisuus asua vanhoissa ruukkilaisten asunnoissa. Kesäisin entiset ruukkilaiset pyörivät alueella muistelemassa vanhoja ja käyvät katsomassa entisiä kotejansa riesaksi asti nykyisille Billnäsiläisille.

Alueella järjestetään vuosittain useita valtakunnallisia ja paikallisia tapahtumia, kuten esim. Antiikkimarkkinat ja perinteinen Wanhan ajan ruukkijoulu. “Ruukki komediaa” tarjoaa juuri tuo turismi, kun mm. 1700-luvulla rakennettujen talojen vierestä löydät 2000-luvun autoja.

Billnäsin kaunis ja satumainen ympäristö on myös suosittu lenkkeily ja retkeily paikka. Koko Billnäsin ruukin aluetta on mahdollisuus ihailla lippukallion huipulta, minkä kupeesta löytyy kylän vanhimmat, vieläkin asuinkäytössä olevat rakennukset. 

Tämä reportaasi on kirjoitettu Pro Billnäss ry (https://probillnas.fi/historia/) kotisivuilta löytyineiden tietojen perusteella. 

Teksti ja kuvat: Kimi Lehtineva