No mitä tarkoittaa mielenterveyshäiriöt? Mielenterveyshäiriössä henkilön mieliala, tunteet, ajatukset ja ihmisen käytös haittaavat ihmisen normaalia toimintakykyä, ihmissuhteita ja aiheuttavat ihmiselle kärsimystä. Vakavammat mielenterveysongelmat voivat lamaannuttaa ihmisen täysin. Mielenterveysongelmia on olemassa monia erilaisia, mutta yleisimmät opiskelijoiden keskuudessa on ahdistuneisuushäiriöt sekä masennus. 

THL:n korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan  diagnosoidun ahdistuneisuushäiriön sekä masennuksen osuus on melkein kolminkertaistunut vuodesta 2000 alkaen. Mistä tämä johtuu? Onko olemassa seikkoja, jonka takia yleistyvyys on lähtenyt niin hurjaan nousuun?

Vuodesta 2000 tähän vuoteen asti on tapahtunut monia tapahtumia maailmalla, jotka ovat voineet vaikuttaa opiskelijoiden stressitasoon. Hyvänä esimerkkinä koronaepidemia, joka vaikutti myös omaan opiskeluun lukion aikana. Nopean ajan sisään jokainen opiskelija on omassa huoneessa tuijottaen läppärin näyttöä, eikä saatu nähdä opettajia tai omia luokkakavereita. Myös kokeet piti tehdä etänä. Kaikki abi jutut jouduttiin suunnittelemaan uudestaan/ perumaan kokonaan.

Mielenterveysongelmista puhutaan mediassa nyt todella paljon laajemmin ja avoimemmin kuin ennen, joka saattaa vaikuttaa diagnoosien nousuun, sillä ihmiset tietää asiasta nyt enemmän ja osaavat tunnistaa omat oireet paremmin. Avun hakeminen on nykyään myös helpompaa netin avulla. Nykyään mielenterveysongelmat ovat enemmän normalisoituja, eikä ole enää niin vahva tabu kuin ennen.     

Opiskelijat joutuvat sietämään monista eri lähteistä tulevaa painetta ja stressiä. Deadlinet, kokeet, mahdolliset ihmissuhteet ja rahahuolet ovat yleisimpiä syitä opiskelijoiden stressitason nousuun. Stressitason nopea ja jyrkkä nousu saattavat altistaa mielenterveyshäiriöille. Myös ihmisen tausta, kuten lapsuus ja mahdolliset traumat saattavat altistaa mielenterveyshäiriöille.

Ihmisiä on erilaisia ja jotkut sietävät stressiä ja painetta paljon paremmin kuin toiset. Terveyskirjaston nettisivujen mukaan joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä ja joka viides suomalainen kokee elämänsä varrella ainakin yhden vakavemman masennusjakson.  

Miten opiskelijan mahdolliset mielenterveysongelmat vaikuttavat työn jälkeen? Masennus, ahdistuneisuushäiriöt ja muut mielenterveysongelmat voivat hankaloittaa oppimista ja opinnoissa etenemistä. Moniin mielenterveyden ongelmiin  liittyy muutoksia tiedonkäsittelyssä ja oppimisessa ja usein vaikeuksia ilmenee erityisesti muistamisessa ja keskittymisessä. 

Voidaanko mielenterveysongelmia jotenkin ennaltaehkäistä? THL:n nettisivuilla mainitaan muutamia ehkäisy tapoja, kuten esimerkiksi ihmissuhteiden parantaminen, päihteiden vähentäminen, avun tarjoaminen, syrjäytymisen ehkäiseminen ja elinympäristön kehittäminen mukavemmaksi.  

Masentuneena ihminen voi kokea itsensä täysin voimattomaksi, jonka takia energian taso voi olla vähäinen. Omien voimavarojen mukaan muiden ihmisten kanssa sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa on tärkeää. Avun etsiminen on myös tärkeää. Apua voi etsiä netistä esimerkiksi mielenterveystalo.fi, josta löytyy 24/7 apua chatti. Samalta sivulta löytyy myös paikka- ja palveluhaku, jonka avulla voi etsiä oman paikkakunnan terveysasemien yhteystiedot tai etsiä apua tiettyyn ongelmaan. Paikka- ja palveluhausta löydät mielenterveys- ja päihdepalveluita.

Mielenterveysongelmia voidaan kuitenkin yrittää ennaltaehkäistä edellä mainituilla tavoilla. Vaikka mielenterveysongelmista ei välttämättä täysin pääse eroon psykologien ja psykiatrien avulla, niiden kanssa voi oppia elämään ja niitä tunteita on mahdollista oppia käsittelemään. 

Kirjoittaja: Jenni Sjöholm

Lähteet: THL.fi, mielenterveystalo.fi, mieli.fi, nyyti.fi

Kuvat: pixabay.com

Tuotteiden laatu ja myymälän visuaalinen ilme ovat suurimmat vahvuudet second hand-kaupoille. Useimmiten niissä myydään vain vaatteita, jonka takia vanhojen vaatteiden myyjät sekä ostajat kerääntyvät helpommin näihin, kuin sekalaisille kirpputoreille. Kuka tahansa voi vuokrata liikkeestä rekin, yleensä viikoksi tai kahdeksi, ja jättää myymisen osaavan henkilökunnan harteille, joka ottaa n. 10% provision. Vaatteiden hinnoittelu tehdään itse.

Vastuullisemman kuluttamisen puolesta

Humalistonkadun Dirty Hippies on second hand- ja lifestyle-liike, jossa on käytettyjen vaatteiden lisäksi hyllyjä kosmetiikalle ja kodintavaroille. Dirty Hippiesin perustajat, eli “hipit” Minttu ja Eeva painottavat eettisyyttä tuotevalikoimassaan.

Perustajat ovat ennen yrittäjyyttä tehneet töitä monella eri alalla. Eeva on aiemmin työurallaan ollut “fast fashion” eli pikamuotiketjujen leivissä. 

 “Siitä on noin kymmenen vuotta, jolloin lähes heti alkoi tuntua, että muotimaailman eettisyydessä on isoja aukkoja. Vuosi vuodelta tuli tietoisemmaksi siitä”. Muodin suuryrityksiä on kritisoitu nopeasta mallistosyklistä aiheutuvasta luonnonvarojen tuhlaamisesta sekä usein kehitysmaissa olevien tehtaiden työntekijöiden huonosta kohtelusta. Dirty Hippiesin synnyttyä Eevalle oli helpotus päästä tekemään töitä, jotka kohtaa omien arvojen kanssa.

“Hipit” ovat jo pitkään matkustaneet yhdessä, ja saaneet reissuilta vaikutteita oman liikkeen perustamiseen. Aiemmat kokemukset ovat muovanneet myymälän sellaiseksi kuin se nyt on. “Tavoitteena olisi luoda ympäristö, jossa ihmisten olisi helpompi tehdä parempia ja harkitumpia ostosratkaisuja arjessa”. Kaikki kosmetiikka- ja kodintuotteet ovat ekologisesti tuotettuja ja vegaanisia.

Eettiset arvot näkyy myös Mintun tekemässä hyväntekeväisyystyössä eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Dirty Hippies tukee edelleen tuotoillaan Mintun vanhaa työpaikkaa Pro Animals Finland ry:tä, joka vapaaehtoisten voimin auttaa kodittomia koiria.

Kiertotalous ja kotimaisuus kunniaan

Vaatteet ovat tietysti tulleet myyntiin tavallisten turkulaisten kodeista ja kosmetiikkaosastolta löytyy lukuisia lähellä tuotettuja ja suunniteltuja tuotteita. Mintun ja Eevan kriteerit ovat tarkat: vegaanisuutta, paikallisuutta, laadukkuutta ja ympäristöystävällistä zero waste-periaatetta he arvostavat erityisesti.  

“Pääsääntöisesti haluamme suosia kotimaisia tuottajia”, sanoo Eeva. “Mitä lähempää sen parempi”.

Vaikka second hand-myymälöitä on tullut lisää kohtalaisen paljon lyhyessä ajassa, niiden välillä ei ole Eevan mukaan varsinaista kilpailua. “Liikkeet tukevat toisiaan, kaikkien välillä on vain lyhyt kävelymatka ja suosittelemme aina asiakkaille muitakin second hand-myymälöitä. Uskon, että muutkin tekevät samaa”. Myös tavalliset kirppikset ovat samassa tiimissä: “Jos tässä joku häviäjä on, niin mieluusti se kertakäyttökulttuuri ja pikamuoti”, Eeva toteaa. 

Usein second hand-liikkeitä yhdistää ainakin yksi asia: pyrkimys luoda viihtyisä myymäläympäristö. Eeva on vaatekaupan johdon lisäksi ollut töissä visualistina, joten liikkeen sisustamiseen ei ole tarvinnut pyytää ulkopuolista apua. Dirty Hippiesistä on saatu kodikas ja hyvin sen arvojen näköinen kauppa. Se on piirre, josta pitää niin asiakas, kuin rekin vuokraajakin. Liika glamour on jätetty pois. “Täällähän on 90% kierrätettyä ja loput 10%, esimerkiksi rekit ja puujalat itse tehtyjä”. Eeva kertoo kassankin olevan kierrätettyä tavaraa. “Myymälässä saa näyttää siltä, että kaikki ei ole aivan uutta ja pränikkää, sillä sitähän ne eivät ole”. 

Teksti ja kuvat: Sisu Saivosalmi

Estetiikka ja konkretia keskeisessä osassa

Turussa toimiva Round Sound Records myy käytettyjä vinyylejä. Sen valikoimaan kuuluu enimmäkseen “mustaa rytmimusiikkia” eli jazzia, soulia, hip-hoppia, reggaeta ja funkkia. Liikkeen omistaja Felix Manell on kyllä huomannut levyjen nousseen suosion, mutta ei kutsuisi sitä välttämättä vielä trendiksi: “Kyllä vinyyli jonkin verran elää nousukautta, mutta ei se mitään mainstreamia vielä ole. Ehkä vähän liikaakin on mediassa asiaa hehkutettu.” Felixillä ei toistaiseksi ole nettikauppaa, jonka kautta uskoisi saavuttavansa asiakkansa nykyistä helpommin. 

Round Sound Recordsissa käy paljon erilaisia asiakkaita: “On keräilijöitä, Dj:t, musiikki fiilistelijöitä ja musiikin tekijöitä, jotka ostavat levyjä samplaamista varten.” Ihmiset käyttävät monia eri musiikin formaatteja ja niille kaikille on oma aikansa ja paikkansa Felix mainitsee. 

Felix uskoo, että vinyylien suosio liittyy paljolti estetiikkaan ja ihmisten haluun omistaa jotain konkreettista. Levyjen tuntuma, kansitaide ja vanhan paksun pahvikantisen jazzlevyn tuoksu ovat esimerkkejä siitä, mikä saattaa houkutella levyn ostoon: “Siihen syntyy pelkän musiikin lisäksi aistillinen elämys.” Hän myös kertoo, että levykokoelma voi olla kaunis sisustuselementti. 

Asiakasta ajatellen kaikki on otettu huomioon. Levyt ovat siististi esillä ja liikkeessä on hyvät levysoittimet kuuntelua varten. Felix kannustaakin asiakkaita ottamaan pinon levyjä ja kuuntelemaan niitä ennen ostopäätöstä.

Myyntiluvut puhuvat puolestaan

Turussa jo pitkään toiminut 8raita levykauppa myy sekä vinyylejä että CD-levyjä. 8raidan omistaja Fredrik Johansson on ollut alalla pitkään ja osaa oman kokemuksen kautta kertoa vinyylien suosiosta. Kun liike avattiin 14-vuotta sitten, heillä oli vinyylejä, mutta hyvin marginaalinen määrä. Tilanne muuttui muutamien vuosien päästä: “Kymmenen vuotta sitten vinyylien nousun alkoi huomaamaan ja noin kuusi tai seitsemän vuotta sitten se ohitti CD:n myynnin meidän liikkeessä.” 

Uusien julkaisujen kohdalla vinyylin osuus myynnistä on noin 95%. Pienen kysynnän takia Fredrik ei enään osta uusia julkaisuja CD-levyinä. Käytettyjä levyjä tarkastellessa luvut ovat hieman tasaisemmat.

Vinyylien kerääminen voi olla hauska harrastus, mutta soittimen hankinta on iso sijoitus. Clas Ohlsonilta voi saada soittimen 50 euron hintaan, mutta se saattaa pilata levyt ja äänentoisto ei ole kehuttava. “Hyvää levysoitinta ei saa alle 300 eurolla”, Fredrik mainitsee. Jos hyvästä 70-luvun soittimesta on pitänyt huolta, niin se on edelleen hyvä. Monet ovat vieneet soittimensa talteen kellariin tai ullakolle, jossa ne ovat altistuneet kylmyydelle ja kosteudelle.

Vaikka CD-levyjen aika tuntuu olevan ohi, on mielenkiintoista nähdä onnistuuko sekin formaattina tekemään samanlaisen uuden nousun, kuin vinyylit. Fredrikin mielestä se ei ole mahdottomuus, mutta vain aika voi näyttää: “Muistan vielä 90-luvun alussa CD:n tultua, kun kaikki kaverit veivät vinyylit divariin. Niistä sai noin 10 markkaa per kappale. Tällä hetkellä CD-levyistä saa noin euron kappaleelta.” CD:t yleistyivät vuosina 1993-2000. Tuohon aikaan julkaistut vinyylit ovat harvinaisia, koska ihmiset ostivat uutta formaattia eli CD:tä. Sama voi tapahtua CD-levyille, jotka on valmistettu viimeisen viiden vuoden aikana. “En ole kuitenkaan ostamassa kaikkia tarjolla olevia CD-levyjä johonkin varastoon ja toivo, että niistä saisi paljon rahaa 20-vuoden päästä”, Fredrik sanoo.

Vinyylien suosiolle on vaikeaa määrittää yhtä tiettyä syytä. Estetiikka, musiikin konkretia, tunnelma, keräilyarvo, historia ja moni muu tekijä vaikuttavat siihen. Vinyylit ovat edelleen 2020-luvulla varteenotettava musiikin kulutuksen tapa ja on vaikea sanoa hiipuuko niiden suosio koskaan.

Teksti ja kuvat: Akseli Kuvaja

19- vuotias Jutta Koli on yksi heistä, joka kantaa ylpeänä sateenkaarilippua olallaan Pride tapahtuman aikana. Hänelle se on yksi vuoden tärkeimmistä tilaisuuksista. Aattelle on pyhitetty viime vuosina kalenterista oma viikko, jopa kuukausi. Tällöin yhteiskunnassa käydään paljon keskustelua seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, asemasta ja kohtelusta.

Liedosta kotoisin, nykyään Turun kakskerrassa asuva Jutta Koli kertoi läheisilleen ensimmäisen kerran pitävänsä samaa sukupuolta olevasta henkilöstä ollessaan 13-vuotias. Jutta kertoo vanhempien olleen alkuun hieman skeptisiä, kun hän paljasti kiinnostuksensa kohdistuvan samaan sukupuoleen. “ He varmasti pohtivat nuorta ikääni, eivätkä ottaneet ajatuksiani vakavasti. Lukion toisella luokalla keskustelimme uudelleen, jolloin tilanne oli eri “, hän tuumii.  Jutta painotti silloin, että hän oli vuosien varrella saanut ajatuksilleen vain enemmän varmuutta.  “ Ymmärsin seksuaalisen suuntautumiseni silloin, kun katselin esimerkiksi tv- sarjoja. Katseeni ei kiinnittynyt lainkaan poikiin, vaan tyttöihin “, hän toteaa.

Jutta saa usein kuulla muilta ihmisiltä kommentteja siitä, miten hän ei vaikuta homoseksuaalilta. Tämä aiheuttaa hänessä suurta ihmetystä, sillä hän toivoisi ettei ketään lokeroitaisi stereotypioiden mukaan. Hänen yksi suuri toive on, että ihmiset kohdattaisiin kaikki omana itsenään, sellaisina kuin he ovat.

Tapahtuma, jossa värikkäät liput liehuvat tasa-arvon puolesta

Pride tapahtuman ja aatteen yksi tunnusmerkeistä on sateenkaarilippu. Tämä symboloi ajatusta siitä, että kaikki olisivat yhdenvertaisia riippumatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. 

“ Minun mielestäni tapahtuma on erittäin tarpeellinen, sillä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ei kohdella tasavertaisesti “, Jutta kertoo. Hänen mukaansa on tärkeää, että vuodessa on edes yksi viikko tai kuukausi, jolloin heidän asiat otetaan vakavasti. “ Minulla on oikeus pitää kumppaniani yleisissä tiloissa kädestä kiinni ja vaihtaa esimerkiksi halaus hänen kanssaan ilman pelkoa siitä, että joutuisin nälvimisen tai pahimmassa tapauksessa väkivallan kohteeksi “, hän sanoo. Jutan mukaan tapahtumassa nostetaan hyvin esille heidän asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa, sillä kaikki eivät ole tietoisia seksuaalivähemmistöjen asioista. “ Asiat eivät muutu, jos niistä ei koskaan puhuta ääneen “, hän toteaa. 

Jutan yksi toive on, ettei pride tapahtuman sanoma katoaisi yritysten ja brändien markkinoiden varjoon. “ Monet yritykset hankkivat uskottavuutta ja lisää tuloja priden avulla, tällöin tapahtuman varsinainen sanoma jää bisneksen varjoon“, hän kertoo.

Pride on noussut viime vuosina tärkeäksi tapahtumaksi nuorille. Jutta kokee yhdeksi olennaiseksi asiaksi saada nuoremmille sukupolville Suomeen sellaiset oltavat, että he voivat omana itsenään elää turvallisessa ja hyväksytyssä elinympäristössä. 

“ Aiemmat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat sukupolvet ovat ehkä tottuneet syrjintään. Mielestäni olisi tärkeää, että tulevaisuudessa nuoret saisivat kasvaa sellaisessa yhteiskunnassa, jossa tämä ei olisi edes vaihtoehto “, hän huomauttaa. 

Seksuaalivähemmistöjen muuttuva asema 

Jutta kokee ettei hän ole ollut sama ihminen sen jälkeen, kun hän oli kertonut pitävänsä tytöistä  ja alkoi elävää avoimesti lesbona. Hän ymmärsi todellisen asemansa Suomessa. Häntä ei kohdella tasa-arvoisesti.  Jutta kertoo, että koki itsensä löytämisen alkutaipaleella jopa hieman vihaa heteroseksuaaleja kohtaan. “ Syyksi vihalle olen tunnistanut kateuden. Olin kateellinen heitä kohtaan, jotka saivat pitää kumppaniaan kädestä kiinni julkisella paikalla, ilman mitään heihin kohdistuvaa pilkkaa “, hän toteaa.

Kauan ennen Jutan syntymää niin maailmalla kuin Suomessakin seksuaalivähemmistöjen  asema oli vaikea. Vielä pitkään 1900-luvulla  homous oli lain mukaan rangaistava rikos. Sen harjoittamisesta saatettiin  tuomita jopa sairauden varjolla pakkohoitoon mielisairaalaan.  

Hän kertoo olevansa erittäin tietoinen seksuaalivähemmistöihin kohdistuvista ongelmista menneillä vuosikymmenillä. Jutta myöntää olevansa enemmän kuin tyytyväinen siihen, että asiat ovat menneet paljon parempaan suuntaa viime vuosina. Seksuaalivähemmistöjen historiaa tutkineena hän toteaa, että on myös onnekas kun saa elää 2010- luvulla eikä viisikymmentä vuotta sitten “ Nykyään voimme solmia jopa avioliiton kumppanimme kanssa, ennen ajatus siitä olisi ollut pelkkä haave”, sanoo Jutta.

Niin kuin monet varmasti ajattelevat, myös Jutan mukaan elinoloja voi aina parantaa ja kehittää. Hänen mukaan olisi yhteiskunnallisesti palkitsevaa, jos esimerkiksi kouluissa opetettaisiin heidän asemastaan ja historiastaan. Myös seksuaalivalistuksesta koulujen terveystietojen tunneilla olisi hyvä varmistaa, että jokainen nuori oppisi ymmärtämään omaa seksuaalisuuttaan ja identiteettiään paremmin. “ Mielestäni olisi hienoa, jos se olisi kaikkien asia, eikä vain niiden joille se kuuluu”, hän toteaa. 

Kaikenlaiset kohtaamiset koskettavat

Jutta kertoo kohdanneen elämässään kaikenlaista, niin hyviä kuin huonojakin ihmis kohtaamisia. Seksuaalivähemmistöön kuuluvat henkilöt saavat osakseen paljon vihaa, mutta voivat myös parhaimmillaan tuntea olonsa todella rakastetuiksi.

“ Pahimmillaan olen joutunut kohtaamaan sellaista kiusaamista, mikä meni todellakin henkilökohtaisuuksiin”, toteaa Jutta. Hän kertoo myös, että ihmiset ovat saattaneet vältellä häntä vain sen takia, kun hän pitää samaa sukupuolta olevista ihmisistä. Toisten ihmisten suhtautuminen on herättänyt hänessä suurta itseinhoa ja epäilyä ja pelkoa siitä voiko hän koskaan olla missään oma itsensä. “ Minulle on kuitenkin vastoinkäymisten jälkeen kasvanut paljon paksumpi nahka “, Jutta sanoo päättäväisesti.

Hänen mukaan saman ajatus- ja arvomaailman omaavien ihmisten ympäröimänä on erittäin rakastettu olo, ja yhteenkuuluvaisuuden tunne. “ Heidän seurassaan kykenen olemaan täysin oma itseni ilman pelkoa siitä, että minut tuomittaisiin “, toteaa Jutta.

Rakkaus on rakkautta

Vielä haastattelun lopussa Jutta haluaa korostaa erityisesti nuorille sitä, etteivät he pyrkisi määrittämään omaa identiteettiään seksuaalisen suuntautumisensa kautta. Hän rohkaista heitä ajattelemaan, että homous ei ole luonteenpiirre, ja kaikkien pitäisi etsiä itseään rauhassa. 

“Minun mielestäni rakkaus on rakkautta, miksi rakkaus olisi koskaan väärin “, Jutta ihmettelee. Hänen mukaan jokaisen tulisi pyrkiä elämään omannäköistä elämää, kuuntelematta turhaan muiden mielipiteitä. Jutta korostaa ettei ole olemassa määriteltyä lakia sallitulle rakkaudelle. Siksi hän toivoo, että yhteiskunta rakentuisi tulevaisuudessa sellaisista palasista, missä kaikki voivat hengittää turvallisin mielin samaa ulkoilmaa toistensa kanssa.

Teksti ja kuvat: Hanna Kammi-Rahnasto

Turun keskustassa Vartiovuorella pääsee hyppäämään suoraan 1800-luvun alkuun Luostarinmäen museokorttelissa. Se tunnetaan myös käsityöläismuseona, jossa on jopa 200 vuotta vanhoja puutaloja. Rakennukset selvisivät vuoden 1827 laajasta tulipalosta. Siten ne kertovat elämästä 1800-luvun alun kaupungissa. Vaikka Luostarinmäki sijaitsee ihan keskustassa, saattaa korttelissa vaeltaessa sen faktan unohtaa. Aita peittää näkyvyyden nykyaikaan sopusoinnussa lehtipuiden kanssa, eikä museon välittömässä läheisyydessä korkeita kerrostaloja juuri ole. Talot istuvat tismalleen niillä paikoilla mihin ne on alunperin rakennettu mikä tekee museosta ainutlaatuisen.

Ensimmäiset asukkaat muuttivat alueelle 1700-luvun lopulla. Asukkaisiin lukeutui meri- ja kirvesmiehiä, kirveenkantajia ja pakkaajia. Turun palosta johtuen Luostarinmäen asukasluku kasvoi viidestäsadasta tuhanteen monien turkulaisten menettäessä kotinsa, jolloin he muuttivat tälle palosta selvinneelle alueelle. Kaupungin keskusta jälleenrakennettiin 1800-luvun lopulla sekä 1900-luvun alussa alueen ympärille, jolloin alkoi päinvastainen muuttoliike Luostarinmäeltä eli asukasmäärä hiipui ihmisten muuttaessa keskustaan. Museoksi Luostarinmäki on avattu vuonna 1940. Ennen museon perustamista oli uhkana alueen purkaminen uuden tieltä. Myös rakennuksien siirtämistä Ruissaloon mietittiin tällöin toisena vaihtoehtona. Uudelleen purku-uhan alle museo joutui 1970-luvulla. Turun kaupunki lunastikin lukuisia tontteja alueelta purkutöitä varten, onneksi näitä suunnitelmia ei kuitenkaan lopulta koskaan toteutettu. Tämän ansiosta saamme nauttia historian tuulahduksista vielä tänäkin päivänä

Jokainen piha kertoo asukkaistaan

Korttelin pihat ovat ajalle tyypillisesti umpinaisia. Tontin lunastuksen jälkeen talot usein rakennettiin tontin rajoille, jolloin keskelle jää piha-alue. Elämä oli yhteisöllistä, sillä samassa pihassa usein omistajan lisäksi asui hänen muuta perhettään sekä vuokralaisia. Ennen Turun paloa taloilla ei ollut nykyisenlaista osoitetta eikä teillä nimiä. Sen sijaan jokaisella tontilla oli oma numero, josta ne tunnistettiin. Elämä oli omavaraista, pihassa oli karjasuojia lampaille, vuohille ja sioille.

Talot ovat entisöity Turun paloa edeltävään asuun ja sisustettu ammatin mukaan. Muurarinpihassa asui muurari Wennerqvist perheineen ja vuokralaisina merimiehiä. Piha on saanut nimensä suvun merimiehiltä. 1700-luvulla Merimiehenpihassa asui kirvesmies Söderlund perheensä kanssa. Alueella on asuttu myös museon avaamisen jälkeenkin. Hilma Mäenpää asui vuodesta 1965 aina kuolemaansa saakka 1982 Työläisnaisen asunnossa. Hän teki töitä museolle ja sai asua alueella ilmaiseksi. Hilman asuntoon, jonka hän testamenttasi museolle, on päässyt tutustumaan 1990-luvun alusta lähtien. Jo ennen Hilmaa mäellä asui Kanervon veljekset, jonka suku oli ollut Luostarinmäellä jo 1700-luvulta lähtien. Veljekset asuivat alueella 1960-luvulle asti. Molemmat kodit on jätetty sellaiseksi kuin ne on asukkaidensa aikana ollut, niinpä Mäenpään koti on kurkistus 80-luvulle, kun taas veljesten talo on aikaikkuna 60-luvulle.

Museoaluetta elävöitetään monin tavoin. Paikalla on kesäisin aina jonkin verran käsityöläisiä, jotka tekevät töitä oikeasti. Tänä kesänä paikalla on ollut kirjanpainaja, verhoilija, kultaseppä, savenvalaja sekä kankuri. Vuoden kohokohta on kuitenkin elokuun käsityöläispäivät, jonne kerääntyy jopa nelisenkymmentä tekijää esittelemään töitään. Museotyöntekijöillä on yllään ajanmukaiset asut, jotka museon ompelija valmistaa. Museo on auki myös joulukuusta loppiaiseen, jolloin siellä järjestetään joulusesonkiin sopivia tapahtumia kuten tapaninlaulajaiset ja eri aikakausien joulupöytä.

Luostarinmäen alue on täynnä historiaa ja olisi ollut sääli, jos purkuaikeet olisivat toteutuneet. Alue on nykyään ainoa yhtenäinen puutaloalue Turussa, joka selvisi tulipalosta. Ilman museota, emme ehkä pääsisi näkemään menneisyyteen yhtä läheltä kuin täällä Luostarinmäellä.

Kuvat ja teksti: Jani Hakomäki