Miksi mennä tai olla menemättä armeijaan? Onko vuosi palveluksessa parasta aikaa elämässä vai älytöntä leikkikoulua aikuisille ihmisille? Mielipiteitä on joka lähtöön, mutta mitä palvelukseen astuminen oikeasti on ja mikä on sen perimmäinen tarkoitus?
Nuoret miehet saavat ensimmäisen kosketuksen maanpuolustukseen lähellä kutsuntaikää, kun postilaatikkoon ilmestyy kutsuntakirje. Useille se on jännittävä, ajatuksia herättävä ja jopa pysäyttävä hetki. Mieli alkaa jo vaellella sukulaisten kertomuksilla ja aseella ampumisella. Monesti seuraava kysymys joka herää nuorten mielissä on “onks pakko” tai “ois täs ny muutaki”. Poikkeuksiakin tietenkin löytyy. Minut sijoitettiin reserviupseerikurssille Haminaan, jonne saapui varusmiehiä ympäri Suomen eri varuskunnista. Kurssilla oli monia varusmiehiä, joiden sukulaiset olivat sotilas ammateissa. Siellä palvellessani huomasin monien motivaation ja tavoitteiden olevan vielä reilusti omiani korkeammalla.
Jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen sen vuoden alusta, jona hän täyttää 18 vuotta, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 60 vuotta, jollei jäljempänä toisin säädetä. Naisille armeija on vapaaehtoinen. Yle kirjoittaa vuoden 2019 tilastojen perusteella että kyky ja halu varusmiespalvelukseen on laskussa. Koko maan keskiarvo on 73,5 prosenttia.
Suomen armeija on nimensä “puolustusvoimat” mukaisesti puolustukseen suunniteltu sotilasorganisaatio. Sen tarkoitus on turvata Suomen aluetta, kansan elinmahdollisuuksia ja valtiojohdon toimintavapautta sekä puolustaa laillista yhteiskuntajärjestystä. Se takaa valtion ja kansalaisten turvallisuuden sodan aikana. Se suojelee Suomen itsenäisyyttä ja tarjoaa kansalaisille n.12 500 työpaikkaa. Puolustusvoimat on elinehto itsenäisyyden ja vapauden säilyttämiselle Suomessa. Puolustusvoimien arvoja ovat isänmaallisuus, ammattitaito, oikeudenmukaisuus, vastuullisuus, luotettavuus sekä yhteistyö.
Oman kokemukseni mukaan armeija opettaa nuorta hallitsemaan tunteita, kestämään vastoinkäymisiä sekä henkistä painetta. Puolustusvoimien kantahenkilökunta, sekä varusmiesjohtajat testaavat varusmiehiä nähdäkseen kenestä on materiaalia sodan ajan joukkoihin. Parhaiten suoriutuvia ja oikean asenteen omaavia sijoitetaan johtotehtäviin. Tiukilla aikamääreillä, fyysisillä testeillä, jatkuvalla käskytyksellä ja ajoittain ravintoa, sekä unta minimoimalla saadaan tarvittava yleiskuva sotilaasta ja mihin tehtävään hänet voidaan sijoittaa. Oma slangi ja huumori on myös olennainen osa armeijaa ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Itselle palvelukseen astuminen oli selviö. Suvussa on lottia ja veteraaneja, joten koin armeijan käymisen velvollisuutenani sekä jaan puolustusvoimien arvot.
Tutustuin armeija-aikana useisiin varusmiehiin, joiden motivaatio armeijan palveluksessa ei ollut kovin korkealla ja minua yllätti kuinka positiivinen vaikutus armeijan käymisellä oli heidän omiin elämiin. Muutama varusmies pääsi eroon huumeista palveluksen aikana ja monet saivat ensi kertaa elämässään tarvittavan määrän päivittäistä liikuntaa ja hyvän vuorokausirytmin.
Toki jonkinlaista reippautta tulee olla selviytyäkseen sotilasorganisaatiossa ja saadakseen siitä oppeja sekä eväitä tulevaisuutta varten. Täten ollen suosittelen armeijaa kaikille, joilla on vähääkään mielenkiintoa, velvollisuuden tunnetta tai kokeilunhalua. On toki hyviä syitä olla menemättä armeijaan. Kapteeni Timo Miettinen Maavoimien esikunnasta Mikkelistä kertoo Ylelle, että erilaiset mielenterveysongelmat ovat varusmiespalveluksen lykkäysten ja vapautusten suurin yksittäinen syy. Itse koen, että mikäli ei ole yhtään motivaatiota ja olet suorastaan armeijan vastainen, on silloin syytä valita siviilipalvelus. Olen tämänkaltaisiin tapauksiin varusmiesjohtajana törmännyt ja kumpikaan osapuoli ei kohtaa tarpeitaan, mikäli tällainen henkilö pysyy palveluksessa. Palveluksen estävät fyysiset vammatkin ovat syy jättää asepalvelus väliin ja niistä tulee olla lääkärintarkastuksessa rehellinen.
Suosittelen armeijan käymistä kaikille sukupuolesta tai iästä riippumatta. Se on ainutlaatuinen ja kasvattava kokemus, josta voi jäädä elinikäisiä kavereita ja muistoja. Suomen kokoisella ja väkiluvultaan pienellä valtiolla ei voi ikinä olla liikaa reserviläisiä!
Lähteet: Puolustusvoimat.fi, https://puolustusvoimat.fi/tyo-ja-koulutus, https://yle.fi/uutiset/3-11217159, https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071438
Teksti: Vili Himberg
