19- vuotias Jutta Koli on yksi heistä, joka kantaa ylpeänä sateenkaarilippua olallaan Pride tapahtuman aikana. Hänelle se on yksi vuoden tärkeimmistä tilaisuuksista. Aattelle on pyhitetty viime vuosina kalenterista oma viikko, jopa kuukausi. Tällöin yhteiskunnassa käydään paljon keskustelua seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, asemasta ja kohtelusta.
Liedosta kotoisin, nykyään Turun kakskerrassa asuva Jutta Koli kertoi läheisilleen ensimmäisen kerran pitävänsä samaa sukupuolta olevasta henkilöstä ollessaan 13-vuotias. Jutta kertoo vanhempien olleen alkuun hieman skeptisiä, kun hän paljasti kiinnostuksensa kohdistuvan samaan sukupuoleen. “ He varmasti pohtivat nuorta ikääni, eivätkä ottaneet ajatuksiani vakavasti. Lukion toisella luokalla keskustelimme uudelleen, jolloin tilanne oli eri “, hän tuumii. Jutta painotti silloin, että hän oli vuosien varrella saanut ajatuksilleen vain enemmän varmuutta. “ Ymmärsin seksuaalisen suuntautumiseni silloin, kun katselin esimerkiksi tv- sarjoja. Katseeni ei kiinnittynyt lainkaan poikiin, vaan tyttöihin “, hän toteaa.
Jutta saa usein kuulla muilta ihmisiltä kommentteja siitä, miten hän ei vaikuta homoseksuaalilta. Tämä aiheuttaa hänessä suurta ihmetystä, sillä hän toivoisi ettei ketään lokeroitaisi stereotypioiden mukaan. Hänen yksi suuri toive on, että ihmiset kohdattaisiin kaikki omana itsenään, sellaisina kuin he ovat.
Tapahtuma, jossa värikkäät liput liehuvat tasa-arvon puolesta
Pride tapahtuman ja aatteen yksi tunnusmerkeistä on sateenkaarilippu. Tämä symboloi ajatusta siitä, että kaikki olisivat yhdenvertaisia riippumatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.
“ Minun mielestäni tapahtuma on erittäin tarpeellinen, sillä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ei kohdella tasavertaisesti “, Jutta kertoo. Hänen mukaansa on tärkeää, että vuodessa on edes yksi viikko tai kuukausi, jolloin heidän asiat otetaan vakavasti. “ Minulla on oikeus pitää kumppaniani yleisissä tiloissa kädestä kiinni ja vaihtaa esimerkiksi halaus hänen kanssaan ilman pelkoa siitä, että joutuisin nälvimisen tai pahimmassa tapauksessa väkivallan kohteeksi “, hän sanoo. Jutan mukaan tapahtumassa nostetaan hyvin esille heidän asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa, sillä kaikki eivät ole tietoisia seksuaalivähemmistöjen asioista. “ Asiat eivät muutu, jos niistä ei koskaan puhuta ääneen “, hän toteaa.
Jutan yksi toive on, ettei pride tapahtuman sanoma katoaisi yritysten ja brändien markkinoiden varjoon. “ Monet yritykset hankkivat uskottavuutta ja lisää tuloja priden avulla, tällöin tapahtuman varsinainen sanoma jää bisneksen varjoon“, hän kertoo.
Pride on noussut viime vuosina tärkeäksi tapahtumaksi nuorille. Jutta kokee yhdeksi olennaiseksi asiaksi saada nuoremmille sukupolville Suomeen sellaiset oltavat, että he voivat omana itsenään elää turvallisessa ja hyväksytyssä elinympäristössä.
“ Aiemmat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat sukupolvet ovat ehkä tottuneet syrjintään. Mielestäni olisi tärkeää, että tulevaisuudessa nuoret saisivat kasvaa sellaisessa yhteiskunnassa, jossa tämä ei olisi edes vaihtoehto “, hän huomauttaa.
Seksuaalivähemmistöjen muuttuva asema
Jutta kokee ettei hän ole ollut sama ihminen sen jälkeen, kun hän oli kertonut pitävänsä tytöistä ja alkoi elävää avoimesti lesbona. Hän ymmärsi todellisen asemansa Suomessa. Häntä ei kohdella tasa-arvoisesti. Jutta kertoo, että koki itsensä löytämisen alkutaipaleella jopa hieman vihaa heteroseksuaaleja kohtaan. “ Syyksi vihalle olen tunnistanut kateuden. Olin kateellinen heitä kohtaan, jotka saivat pitää kumppaniaan kädestä kiinni julkisella paikalla, ilman mitään heihin kohdistuvaa pilkkaa “, hän toteaa.
Kauan ennen Jutan syntymää niin maailmalla kuin Suomessakin seksuaalivähemmistöjen asema oli vaikea. Vielä pitkään 1900-luvulla homous oli lain mukaan rangaistava rikos. Sen harjoittamisesta saatettiin tuomita jopa sairauden varjolla pakkohoitoon mielisairaalaan.
Hän kertoo olevansa erittäin tietoinen seksuaalivähemmistöihin kohdistuvista ongelmista menneillä vuosikymmenillä. Jutta myöntää olevansa enemmän kuin tyytyväinen siihen, että asiat ovat menneet paljon parempaan suuntaa viime vuosina. Seksuaalivähemmistöjen historiaa tutkineena hän toteaa, että on myös onnekas kun saa elää 2010- luvulla eikä viisikymmentä vuotta sitten “ Nykyään voimme solmia jopa avioliiton kumppanimme kanssa, ennen ajatus siitä olisi ollut pelkkä haave”, sanoo Jutta.
Niin kuin monet varmasti ajattelevat, myös Jutan mukaan elinoloja voi aina parantaa ja kehittää. Hänen mukaan olisi yhteiskunnallisesti palkitsevaa, jos esimerkiksi kouluissa opetettaisiin heidän asemastaan ja historiastaan. Myös seksuaalivalistuksesta koulujen terveystietojen tunneilla olisi hyvä varmistaa, että jokainen nuori oppisi ymmärtämään omaa seksuaalisuuttaan ja identiteettiään paremmin. “ Mielestäni olisi hienoa, jos se olisi kaikkien asia, eikä vain niiden joille se kuuluu”, hän toteaa.
Kaikenlaiset kohtaamiset koskettavat
Jutta kertoo kohdanneen elämässään kaikenlaista, niin hyviä kuin huonojakin ihmis kohtaamisia. Seksuaalivähemmistöön kuuluvat henkilöt saavat osakseen paljon vihaa, mutta voivat myös parhaimmillaan tuntea olonsa todella rakastetuiksi.
“ Pahimmillaan olen joutunut kohtaamaan sellaista kiusaamista, mikä meni todellakin henkilökohtaisuuksiin”, toteaa Jutta. Hän kertoo myös, että ihmiset ovat saattaneet vältellä häntä vain sen takia, kun hän pitää samaa sukupuolta olevista ihmisistä. Toisten ihmisten suhtautuminen on herättänyt hänessä suurta itseinhoa ja epäilyä ja pelkoa siitä voiko hän koskaan olla missään oma itsensä. “ Minulle on kuitenkin vastoinkäymisten jälkeen kasvanut paljon paksumpi nahka “, Jutta sanoo päättäväisesti.
Hänen mukaan saman ajatus- ja arvomaailman omaavien ihmisten ympäröimänä on erittäin rakastettu olo, ja yhteenkuuluvaisuuden tunne. “ Heidän seurassaan kykenen olemaan täysin oma itseni ilman pelkoa siitä, että minut tuomittaisiin “, toteaa Jutta.
Rakkaus on rakkautta
Vielä haastattelun lopussa Jutta haluaa korostaa erityisesti nuorille sitä, etteivät he pyrkisi määrittämään omaa identiteettiään seksuaalisen suuntautumisensa kautta. Hän rohkaista heitä ajattelemaan, että homous ei ole luonteenpiirre, ja kaikkien pitäisi etsiä itseään rauhassa.
“Minun mielestäni rakkaus on rakkautta, miksi rakkaus olisi koskaan väärin “, Jutta ihmettelee. Hänen mukaan jokaisen tulisi pyrkiä elämään omannäköistä elämää, kuuntelematta turhaan muiden mielipiteitä. Jutta korostaa ettei ole olemassa määriteltyä lakia sallitulle rakkaudelle. Siksi hän toivoo, että yhteiskunta rakentuisi tulevaisuudessa sellaisista palasista, missä kaikki voivat hengittää turvallisin mielin samaa ulkoilmaa toistensa kanssa.
Teksti ja kuvat: Hanna Kammi-Rahnasto
